maanantai 3. heinäkuuta 2017

Parhaat Tove Jansson -sitaatit

Niin, minä kyllä söin mieluusti savea, mutta siihen se sitten jäikin.
(Tove Janssonin vastaus haastattelijan kysymykseen siitä, miksei Tovesta tullut kuvanveistäjää isänsä tavoin)

Haastattelija: Pidätkö sinä lapsista?
Tove Jansson: Sinä voisit yhtä hyvin kysyä minulta, pidänkö aikuisista? Ei sillä ole mitään tekemistä muodon kanssa. Jotkut lapset ovat persoonallisia ja hauskoja ja toiset voivat olla aivan kamalia.
(Tove vuonna 1991 Kotiliesi-lehden haastattelussa)

Lastenkirjan tulisi olla tie, jonka päässä kirjailija pysähtyy lapsen jatkaessa kulkuaan.
(Tove Jansson esseessään 1961)

Minusta tulisi joko huono maalari tai huono vaimo.
(Tove päiväkirjassaan 1941 pohtiessaan avioliittoa)

Hamlet sanoi sen kauniimmin. Vilijonkka sanoi sen aikaisemmin. Hi hii.
(Tove Jansson eräässä haastattelussa)

Ensimmäisen kerran kun saavuin uuteen ateljeehen, tuli hälytys ja tykistö ampui minulle tervetuliaistoivotuksen. Seisoin hiljaa ja vain katselin ja olin onnellinen. Tuuli puhalsi sisään ikkunanpuitteista, romuttuneen kaminan putkista, seinien halkemien alla oli suuria laastikasoja. Kaksitoista ikkunaa valoa kohti, korkeita kuin kirkossa. Asetin maalaustelineen keskelle lattiaa ja olin täydellisen onnellinen.
(Tove kuvaa muuttoaan uuteen ateljeehensa 1944)

Joku on sanonut, että kaksi seikkaa on ihmiselle erityisen tärkeätä: hänen lapsuutensa ja hänen tapansa herätä aamuisin. Minun lapsuuteni oli onnellinen enkä omista herätyskelloa.
(Tove Jansson 1962)

Elämäni lyyrillisimpiä hetkiä on, kun aikaisin keväällä soudan saareeni ja löydän kaiken sellaisena kuin syksyllä sen jätin. Suljen rakentamani tuvan oven, sytytän öljylampun, annan kellon pysähtyä ja kuuntelen ympäröivää merta.
(Tove Jansson 1962)

Jos minä jollekin toivon jotakin hyvää, toivon hänelle saarta, jolla ei ole osoitetta.
(Tove Jansson 1962)

Olen kertonut hyvin onnellisesta perheestä. Muumiperhe on onnellinen itsestään selvällä tavalla, niin että he eivät edes tiedä siitä. He viihtyvät keskenään ja antavat toisilleen vapauden. Vapauden olla yksin, vapauden pitää asioista omalla tavallaan ja pitää salaisuuksia, kunnes haluaa jakaa niitä. Toiselle ei anneta huonoa omaatuntoa, vastuunotto on hauskaa eikä vain velvollisuus.
(Tove Jansson 1983)

Mehän olemme tunteneet niin kauan, että meistä on tullut yhtenäinen perhe.
(Tove muumiperheestä vuonna 1991 haastatttelussa)

Kun ryhdyin lukemaan tosissani, maailma muuttui kokonaan.
(Tove Jansson)

Pieni ilkeys piristää. Ihmiset, jotka säteilevät hyvyyttä, ovat ikävintä, mitä tiedän.
(Tove Jansson 1987)

Saaressa ihminen on yksin itsensä kanssa. Ajatuksista tulee selkeitä, unista yksinkertaisia. Elämä tuntuu jälleen lahjalta.
(Tove Jansson 1987)

Olen antanut itselleni luvan leikkiä epätavallisen pitkään.
(Tove Jansson 1994)

Suomalaisesta mytologiasta en tiedä yhtään mitään - teidän pitäisi kysyä joltain tämän mielenkiintoisen alan asiantuntijalta. Uskon tietenkin menninkäisiin ja muihin näkymättömän maailman olioihin. Tai ainakin suurimmaksi osaksi näkymättömän. Totta kai olen nähnyt niitä!
(Tove Jansson 1994)

Minä haluan mennä eteenpäin, ei, ei mennä, vaan leikkiä eteenpäin elämässä.
(Tove Jansson 1947)

Parhaat sitaatit Muumi-sarjakuvista

Tiedättekö eron ensimmäisen ja viimeisen rakkauden välillä? Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi ja viimeistä ensimmäiseksi...
(Muumipeikko rakastuu)

Parhaat sitaatit Muumi-lauluista

Täytyy olla vapaa kun etsii omaa sävelmää.
(Nuuskamuikkusen kevätlaulu)

Parhaat sitaatit Muumilaakson marraskuu -kirjasta

Tiskaaminenhan on sitä että kiepauttaa lautasta purossa - -.
(Nuuskamuikkunen, Muumilaakson marraskuu)

Yksi asia sinussa on mainio - -. Sinä puhut niin vähän. Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään.
(Hemuli, Muumilaakson marraskuu)

Hänen korvissaan ei ollut mitään vikaa niin kauan kuin hän tiesi mitä toiset aikoivat sanoa. Ja sen taas tiesi melkein aina.
(Ruttuvaari, Muumilaakson marraskuu)

Vilijonkka haki epätoivoisesti sanoja ja toivoi että tietäisi vähän enemmän lapsista ja pitäisi niistä.
(Muumilaakson marraskuu)

Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa.
(Muumilaakson marraskuu)

Epämiellyttävät asiat pitää unohtaa.
(Ruttuvaari, Muumilaakson marraskuu)

On niin paljon niitä jotka esitellään ja jotka saman tien kadottavat nimensä. Ne tulevat sunnuntaisin. Ne kiljuvat kohteliaita kysymyksiä, koska eivät ikinä opi, että toinen ei ole kuuro. Ne yrittävät puhua niin yksinkertaisesti kuin suinkin jotta olisi muka helpompi ymmärtää mistä on kyse. Ne sanovat hyvää yötä ja menevät koteihinsa ja soittavat ja tanssivat ja laulavat seuraavaan aamuun asti. Ne ovat sukulaisia.
(Ruttuvaari sukulaisistaan, Muumilaakson marraskuu)

– Huomenta! hemuli huusi. – Minä olen nukkunut teltassa! Olen kuullut kaikki yön äänet!
– Mitkä niin äänet? Vilijonkka kysyi happamasti ja pani ikkunan hakaan.
– Yön äänet, hemuli toisti. – Tarkoitan ääniä joita kuulee yöllä…
– Vai niin, Vilijonkka sanoi.
(Muumilaakson marraskuu)

Mymmeli: Mitä varten te rähisette asioista joita ei ole olemassakaan ja joita ei ole ikinä tapahtunut?
Ruttuvaari: Että elämä olisi hauskempaa!
(Muumilaakson marraskuu)

Noin kilometrin päässä laaksosta itään hemuli tuli virralle. Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
(Hemuli, Muumilaakson marraskuu)

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.
(Muumilaakson marraskuu)

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.
(Mymmeli, Muumilaakson marraskuu)

Vilijonkka: Aiotko sinä aina olla samanlainen?
Mymmeli:”Sitä minä todellakin toivon!
(Muumilaakson marraskuu)

Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä jottei heidän tarvitsisi siivota.
(Mymmeli, Muumilaakson marraskuu)

Voi teitä talot miten ikäviä te olette.
(Nuuskamuikkunen, Muumilaakson marraskuu)

Tämä on vaahtera. Sitä minä en kyllä unohda. Ruttuvaari tiesi varsin hyvin, mitä hän halusi pitää muistissaan.
(Muumilaakson marraskuu)

Ei lomalla kuole, Ruttuvaari sanoi iloisesti.
(Muumilaakson marraskuu)

- Kuinka vanha te oikein olettekaan? Vilijonkka tiedustelu varovaisesti.
- Minulla ei ole pienintäkään aikomusta kuolla, Ruttuvaari selitti hilpeänä.
(Muumilaakson marraskuu)

Mutta älkää enää koskaan puhuko asioista joista minä en pidä. Enkä minä ihan terveeksi tule ennen kuin pidetään kemut…
(Ruttuvaari, Muumilaakson marraskuu)

Parhaat sitaatit Muumipappa ja meri -kirjasta

- Nyt sinä olet ilkeä, sanoi äiti.
- Enkö olekin! huudahti pikku Myy.
(Muumipappa ja meri)

Nyt hän menee lohduttamaan. Aina hän häiritsee toisia lohduttamalla kun ne ovat vihaisia.
(Pikku Myy, Muumipappa ja meri)

Kaikki on elävää.
(Muumipappa ja meri)

Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa.
(Muumipappa, Muumipappa ja meri)

Päivät tulivat pitkiksi väärällä tavalla.
(Muumipappa ja meri)

Minä olen aina luullut tuota kärpäsen liaksi, sanoi pikku Myy.
(Muumipappa ja meri)

Olen kyllästynyt kiipeämään portaita ylös joka kerran kun syödään, ja nyt minä rakennan hissin. Saatte kiskoa minut ylös korissa tai sitten hinata ruoan alas. Se olisi vielä parempi.
(Pikku Myy, Muumipappa ja meri)

Parhaat sitaatit Näkymätön lapsi -kirjasta

- Hän ei osaa leikkiä, Muumipeikko sanoi nolona.
- Hän ei osaa suuttua, sanoi pikku Myy. Se hänessä on vikana. Kuule, Myy jatkoi ja meni aivan Ninnin eteen ja katsoi häntä uhkaavasti, sinä et saa koskaan omia kasvojasi, ellet opi tappelemaan.
(Kertomus näkymättömästä lapsesta)

Äiti oli sanonut, ettei hän uskonut huonon elämän olevan edes hauskaa, mutta isä ei ollut siitä niinkään varma.
(Hattivattien salaisuus)

Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa - -.
(Nuuskamuikkunen, Kevätlaulu)

Mutta kenelläkään ei ole hauskempaa kuin hän itse itselleen järjestää.
(Hemuli joka rakasti hiljaisuutta)

Parhaat sitaatit Taikatalvi-kirjasta

Talvi! - - Siitähän voi pitää!
(Muumipeikko Taikatalvessa)

Ja sitten hän erotti vielä toisenkin naurun, naurun, joka saattoi kuulua vain yhdelle henkilölle koko maailmassa. - Pikku Myy! Muumipeikko huusi suu täynnä lunta. Hän kömpi ylös aivan suunniltaan riemusta ja odotuksesta.
(Taikatalvi)

- Älä laske suksia luisumaan hajalleen. Taivuta polvesi. Kumarru eteenpäin. Yläruumis suorana. Käsivarret tiukasti vartaloa vasten. Muistatko nyt mitä minä olen sanonut?
- En.
(Hemuli opettaa Muumipeikkoa hiihtämään, Taikatalvi)

Erään hemulin väitettiin syöneen epätoivoissaan oman kovakuoriaiskokoelmansa, mutta se oli kai vain huhua. Olisihan hän silloin toki syönyt mieluummin ammattiveljensä kokoelman.
(Taikatalvi)

Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty. Ja sehän on aina hyvä juttu.
(Taikatalvi)

- Oletko sinä aivan viisas!?! sanoi pikku Myy.
- En, en ollenkaan usko, vastasi orava.
(Taikatalvi)

Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
(Tuu-tikki, Taikatalvi)

Hemuli: Pikku neiti - -. Te olette syntynyt suksille. Pian te lyötte minut laudalta!
Pikku Myy: Niin minä juuri aionkin - -.
(Taikatalvi)

Minä en osaa [olla surullinen]. Minä olen vain iloinen tai vihainen.
(Pikku Myy, Taikatalvi)

Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.
(Tuu-tikki pohdiskelee lunta, Taikatalvi)

Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisässä istuminen. - - Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita, selitti hemuli.
(Hemuli, Taikatalvi)

- Ettekö te voisi soittaa vielä vähän? kysyi pieni ötökkä Salome.
- Kaikki aikanaan, sanoi hemuli iloisesti. Nyt on tehtävä työtä.
(Taikatalvi)

Minä haluan raitista ilmaa, ja paljon raitista ilmaa.
(Hemuli, Taikatalvi)

Aletaan heti, ettei aika mene hukkaan.
(Hemuli, Taikatalvi)

Snadaff unmuh!
(Tiskipöydän alla asuva otus, Taikatalvi)

Radamsa!
(Tiskipöydän alla asuva otus, Taikatalvi)

Nyt minä tulen! hän huusi. Hetkeäkään epäröimättä pikku Myy hurahti suoraan mäkeä alas. Muumipeikko katsoi yhdellä silmällä ja näki että hän kyllä selviäisi.
(Taikatalvi)

Kun ne tylsimykset eivät vain tulisi pelastamaan minua - -. Se pilaisi kaiken.
(Pikku Myy heikoilla jäillä, Taikatalvi)

Sinulla on aivan liian paljon tavaraa ympärilläsi. Ja asioita, joita muistat ja joista uneksit.
(Tuu-tikki, Taikatalvi)

Jos on kuollut, niin on kuollut, Tuu-tikki sanoi ystävällisesti.
(Taikatalvi)

Olisi rajattoman autuasta metsästää yhdessä susien kanssa, seurata niitä joka paikkaan, tehdä kaikkea mitä ne tekivät ja täyttää niiden toiveet. Ja vähitellen hän muuttuisi yhtä villiksi ja vapaaksi kuin nekin.”
(Surku, Taikatalvi)

Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Ehkä Mörölle. Tätä ei ole luotu muumipeikkojen asuinpaikaksi.
(Muumipeikko, Taikatalvi)

Ehkä talvi oikeastaan johtuikin siitä, että kymmenentuhatta mörköä oli istunut maassa.
(Muumipeikko, Taikatalvi)

Mutta se, mitä tapahtuu juuri nyt, on todella mielenkiintoisempaa kuin se, mitä tapahtui tuhat vuotta sitten.
(Muumipeikko, Taikatalvi)

Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään, kevääseen ja syksyyn, hän sanoi. Kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin kukaan ei usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen - silloin ne tulevat esille.
(Tuu-tikki, Taikatalvi)

Muumipeikko: Täällä kasvoi omenia.
Tuu-tikki: Mutta nyt kasvaa lunta.
(Taikatalvi)

Muumipeikko: Muistatko kesäisin…
Pikku Myy: Mutta nyt on talvi.
(Taikatalvi)

Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat.
(Hemuli avantouinnista, Taikatalvi)

Se olisi oikeata eräelämää! Rakovalkea iltaisin ja joka aamu uusia vuorenhuippuja valloitettavana! Pitkiä lenkkejä kuruissa, joissa pehmeä, koskematon lumi sirisee suksien alla…
(Hemuli, Taikatalvi)

Eikö pakkanen olekin ihmeellistä - -! Minä olen talvisin aina erittäin hyvässä kunnossa.
(Hemuli, Taikatalvi)

Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain.
(Tuu-tikki, Taikatalvi)

Täytyy päästä itse selville kaikesta - -. Ja kiivetä yli aivan yksin.
(Tuu-tikki, Taikatalvi)

Perhettään täytyy toisinaan tuulettaa.
(Muumipeikko, Taikatalvi)

Tulee kevät! Tulee lämmintä! Kaikki heräävät!
(Muumipeikko, Taikatalvi)

Äiti! Herää! Muumipeikko huusi vetäen äitinsä peittoa. Koko maailma on kadonnut!
(Taikatalvi)

Talvi oli täynnä kummallisia olentoja, jotka toimivat hämärästi ja oikullisesti.
(Muumipeikko, Taikatalvi)